Alussa oli olematon...

Seuraava projekti tuli siis aloitettua. Uteliaille kerrotakoon, että ensimmäinen osa alkaa alusta. Siis siitä ensimmäisestä ajatuksesta tilasta.

Kozzerien ja Toisten mittelöstä en juuri kerro. Se on enemmänkin ajatusvirtaa kuin taistelua, ja koska kyseessä on jumallalliset olennot, en halua heistä tehdä mitenkään inhimillisiä. Pitkä puuhailu heidän tekemisiensä keskellä tekee heistä liian tuttuja.

sillä viisiin

Jaysis! Eikö kannattaisi pistää jotain kunnolla loppuunasti ennen seuraavan aloittamista?

kannattaa ilman muuta.

En voinut sille mitään, että tuli tällainen älli. Tämä aihe on kuitenkin niin monimutkainen/puolinen että tätä tarvitsee ISOSTI miettiä ja pohtia. Se minkä kerran on kirjoittanut jää, sitä ei koskaan pois saa, eikä sitä tule muuttaman.

Kesken on tällä hetkellä Nox ja Singularis.

Singularis kysyy enemmänkin aikaa ja jaksamista kuin inspiraatiota. Aiheeseen kuitenkin on suhtauduttava suurella keskittymiskyvyllä. Syksyn pelimessut on takarajana. Tai siis ennen sitä pitää paljon olla läjässä. Sääntöjen ohella paljon siis muutakin tekemistä on singulariksen nurkilta kesken.


Nox on vaiheessa. seuraava vaihe on siirtää se digitaaliseksi. Se vaatii enimmäkseen inspiraatiota ja kiinnostusta. Nyt sitä ei ole "yölle" jaossa... ilmeisesti.

Luominen on outoa. Sitä on pakko tehdä, mutta sen juuret ovat perin mielivaltaisesti jossain alitajunnan syövereissä. Ei ole asiaa, joka ei luomistyöhän vaikuttaisi. Luominen on elämää. Se on jotain mikä salakavasti ilman varoituksia kerääntyy ja sitten se on purettava.

piste

Joo, ei tarvitse mulle luomisesta saarnata. Kun sitä tulee, sitä sitten tulee, paikasta riippumatta. Huomannu etenkin kun tuonne pittiin on noita tekstejä kirjoitellu. Ja tietysti koodaamisen kanssa sama homma. Sitten ei lopeteta jos inspiraatio iskee, sitten istutaan ja hakataan sitä inspiraatiota koneelle tai vaihtoehtoisesti tehdään tarkat muistiinpanot.

Olen sen huomannut, että varsinkin kaunokirjoituksessa siitä jää sielua raastava jälki jos sitä yrittää väkisin tehdä.

Arvostelujen, artikkelien ym. tekemisessä se nyt tuskin ihan niin pahasti arpeuttaa tekstiä - varsinkin jos käytössä on muistiinpanoja. Mutta ei sen puoleen. On mullakin laatikollinen muistiinpanoja kotona. Osa on kirjoitettu muistilapuille, osa oikein paperille. Mitään sen parempaa järjestystä ei ole, mutta kun tarinaa vielä rakensin niin laitoin tapahtumat lapuille ja järjestin ne ilmoitustaululle.

Unohtaminen on pahin asia mikä kirjoittaessa voi tapahtua. Tämä varmasti pätee meidän molempien hommiin, kuten myös se, ettei ilman inspiraatiota synny tekstiä. Keinot saada inspiraatiota ovat kuitenkin vahvasti toisistaan poikkeavat. Mutta eiköhän ne ole aina kun kahta henkilöä vertaa jotka molemmat yrittävät sanoja paperille tai tietokoneelle saattaa.