10 lukua on kasassa. Renessanssi on vaikuttanut voimakkaasti Noxin alkuperäiseen muotoon. Turhaa väkivaltaa on otettu pois paljon. kieltämättä sitä oli niin paljon, ettei sillä enää ollut tehoa saati merkitystä.
Splatteri ei mahdu omaan käsitykseeni taiteesta, joskin tästä varmasti saisi mojovan väittelyn aikaiseksi - alkaen vaikka siitä, mitä taide on. Emme kuitenkaan paneudu siihen, sillä jokaisella meistä on oma käsitys kyseisestä aiheesta, ja kuten tässä juuri mainitsin: Se ei mahdu MINUN käsitykseeni taiteesta. dot.
Kerronta on myös saanut uutta puhtia. Mahtaako yhäkin olla Dorian Grayn muotokuva vaikuttamassa siihen, että tarina ei niinkään kulje keskustelujen varassa, vaan tyyppien sisäisten mietteiden.
Tällainen kerronta tuli kirjaan aika salakavalasti ja huomaamatta, kun tilanne kypsyi siihen, ja tällainen oli tarpeen. Siitä lähtien se on kasvavassa määrin ollut tapana puida asioita ja syventää varsinaiseen asiaan.
Kuten Abyssus, myös Nox on useammassa kerroksessa. Nähtäväksi jää, kuka siitä mitäkin asioita huomaa. Tähän erityisesti olen ainakin tässä vaiheessa tyytyväinen, ja odotan mielenkiinnolla kuinka tähän reagoidaan.
Tarina on jälleen vain tekosyy saada hahmot tilanteeseen, johon reakointi aiheuttaa yhtä sun toista. Mutta sitä hyvä tarina on, ainakin itse olen tätä mieltä. Siitä huolimatta, ei tarinakaan ainakaan omasta mielestäni ole täysin onneton kyhäelmä. Ehkä omalla tavallaan se on perinteinen, eli ei mullistavan tuore. Kyse onkin paljon maailmasta, jossa ollaan ja tyypeistä jotka siellä elävät.
Tähän väliin sopii hyvin lausahdus, jota olen tavannu lausahdella: "kaikki tarinat, joita kertoa voi, on jo kerrottu".
... tarkkaavainen huomaa, että "raamatussa" on jäänyt lopusta pois
Pääsivu 
