Mulla on usko, että läpikäynti on aika kivuton lähinnä koska nyt ei ole kuin 161 sivua 1,5 rivivälillä edessä ja muotoilukin on valmista kauraa. Sen lisäksi tätä en ole vuosikausia vääntänyt, eikä tämä ole esikoinen... No okei, reilu vuosi on mennyt... ehkä melkein kaksi...
Kuitenkin usko on KOVA!
Ja se varmasti todistaa itsensä vääräksi.
Nox on paljon - voisikohan sanoa, että taiteellisempi, kuin edeltäjänsä. Se ei ole niin laajasti filosofinen - jos näinkään voidaan sanoa - ja siinä käsitellään vain muutamia asioita mutta hyvin tunneperäisesti. Päähenkilö on isosti rikki ja Roverit kaiketinkin kirjan aikaan elivät jonkinlaista romantiikan aikakautta. Edeltäjänsä tavoin Nox:kin sekoittaa alussa hyvinkin selkeäkäsitteiset asiat, kuten Noxin tapauksessa motiivit, syyt ja seuraukset - koko kausalisuuden, loppua kohti aina vain sekalaisemmaksi mössöksi.
Tämän johdosta, syntymäprojekti ja kehityshistoria huomioonottaen, Noxin kulkuun ei liiemmin parane puuttua kun sitä käy läpi, ja lopputulos saa jäädä - sen pitää jäädä - rumaksi. Panen kirjallisuuseliitin, joka sattuneesta syystä sen joutuu lukemaan, miettimään mihin kätensä ovat laittaneet. Nox pärjää joko erinomaisesti tai sitten se liiskataan. Pessimistinen kun omiin tuotoksiini olen, varaudun jälkimmäiseen, mutta toivon ensimmäistä.
Pääsivu 
