Pelaaminen on kivaa

"Koska pelataan taas", tuo iänikuinen kysymys. Vastauksia tähän ikuisesti jatkuvaan kysymykseen löytyy, mutta vastaukset tuskin koskaan miellyttävät ketään edellisen vastauksen muuttuessa harhaksi. Osa menneisyyttä katoaa aina jokaisen vastauksen myötä. Mutta totuus, joka myös faktaksi mielletään muuttuu osaksi historiaa, olematta totta enää koskaan tämän jälkeen.

Seuraava totuus lienee se, että lukuunottamatta aktiivista tilaa, mikä tahansa päivä tällä viikolla kelvannee, totesi koodari, kalenteriaan katsomatta. Mutta näin olkoot hyvä.

Tarjoilija esitti myös asteittaisen pyynnön erilliseen accountin aktivointiin, että hänkin pääsisi osaksi suurta mysteeriä. Ja vain seppä, kullan toveri ja yhtä aikaa myös vihollinen, on ainut kykenevä muodostamaan tämän tilanmuutoksen.

Mutta kysymyksiä oli esitetty muitakin useita. Niihin ei kovinkaan montaa vastausta ole. Rakennukset todellakin kaipasivat omat korttinsa, mutta muuten avaruuden mysteerit pysykööt ennallaan.

Itseään törmäystilaa koskevia kysymyksiä vastatessa voidaan miettiä, onko mikään todellista. Osaan lapuista piti olla ilmestymässä arvoja, mutta osassa jokunen jääkööt täysin ilman. Muuten tilanneeseen tuskin on tulossa mitään merkittäviä muutoksia.

Ja näitä gurukoodarin viisaita sanoja seppä seurasi. Määrä muutosten olkoon vähäinen. Arvot hän korteille saattaa, mutta osan numeron sijaan merkkaa muulla merkillä, ja tuo merkki olkoon merkitsevä tyhjyyttä tai toimimattomuutta, nyt ja aina. Tekstit hänen syytä käydä on läpi myös, jotta järki tekemisissä säilyisi.

Mitä tulee herruuden avaruuden, tulkoon myös kortit jokaisesta rakennuksesta.

Sanat olivat väkeviä ja ne kaikuivat kauan. Ei saanut seppä rauhaa ennen työhön ryhtymistä ja toimeen tarttumista.
"Tili tiimin avattava on", seppä hykerteli. "avattu se lienee jo on".